"En unta saa, en nukkua uskaltaisikaan..."

Tai no, tuo nyt ei pidä ihan paikkaansa, mutta sopii tilanteeseen ja soi päässä. Vanhaa Klamydiaa siis, vuodelta luola ja kivikirves. Taas on aamuyö ja huomaan olevani hereillä, tekemättä oikeastaan mitään, olematta, ajattelematta. Silti päässä pyörii kaiken aikaa noin tuhat ja sata asiaa (miten ne edes mahtuu sinne?) ja tekee olon vähintäänkin sekavaksi, tai kohta ainakin sekopäiseksi jos ei muuta. 

Tiedättehän että jos joku sanoo "miettineensä vähän asioita", niin kyseisen ihmisen seuraavat sanat ei yleensä ole sitten kovin kivaa asiaa? No joo, se siitä. Pitäis vissiin opetella olemaan erittäin epäsosiaalinen, niin ei edes ikinä tutustuis uusiin ihmisiin. Plah. Mutta kun ei se olis yhtään minua. Ehkä joskus vuosia sitten niinä pahoina epävarmuus-kausina saattoi ollakin, mutta ei enää nykyään. 

Huomenna (TÄNÄÄN) kaupungille kävellen, toivottavasti on edes siedettävä ilma. Tai no, toivotaan ettei satais, seki ihan riittää. Osviittaan, apteekkiin, ja ja ööh,  kirjakauppaan. 

Että jo ihan tuon takia vois edes yrittää nukkuakin. Ehkä. No joo, herään kuitenki joskus iltapäivällä, ja muutenki pitää ootella että posti tulee, joten sinänsä se ja sama vaikka oonki hereillä vielä. Niin, ja oon kivasti saanu varmaan tunnin kulutettua evotus-blogissa :D