Oikeastaan, mitä muuta sunnuntai yleensä on? :D
Nyt se vaan tuntuu tavallistakin tylsemmältä.
Koiria olen edelleenkin siis hoitamassa, ja voin ihan rehellisesti sanoa että olisin todellakin valmis lähtemään jo kotiin. Olen ihan liian sosiaalinen ja kotia rakastava ihminen, täällä ainoat ihmiskontaktit on mesen ja yleensäkin netin päässä. En pääse täältä edes mihinkään kun auto (ja kuski...) puuttuu. Eilen en päässyt edes lenkille yhdenkään koiran kanssa kun jalka päätti alkaa vammaamaan :( Vuosia sitten oli toisessa jalkaterässä pienenpieni murtuma jolle ei ikinä tehty ihan mitään, reilu puoli vuotta kävelin vähän hassusti kun sattui. Ja nyt se sitten päättää kipuilla aina välillä, ei tosin ikinä tähän mennessä vielä niin pahasti kun eilen.
Koirat sentään tulee toimeen keskenään, mitä nyt Lola välillä meinaa tylsyyksissään vähän kiusata muita... Lopettaa kuitenkin välittömästi kun puutun asiaan :)
Vielä torstaihin saakka.
"We're adults. When did that happen? And how do we make it stop?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti